Marraskuisessa CONNEXT-aamutilaisuudessa pohdiskeltiin, mitä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan liikunnan parissa lainsäädännön ja arjen näkökulmasta. Jos haluamme edistää yhdenvertaisuutta ja vähentää eriarvoisuutta, tulee meidän ymmärtää käsitteitä ja yksilön syrjintäkokemuksia, joissa monenlaiset ulottuvuudet voivat risteytyä.

CONNEXT-aamutilaisuuteen osallistuneet heräteltiin päivän aiheeseen ryhmäkeskustelulla, jossa pyydettiin jakamaa omakohtaisia kokemuksia eriarvoisuudesta. Esille nousi nähtyjä ja koettuja tilanteitä sekä tuntemuksia esimerkiksi naisten asemasta, nimittelyistä, ulkomaalaistaustaisten nuorten käyttäytymisen yleistämisestä, tuen puutteesta, maahan muuttaneiden kohtelusta uimahalleissa sekä loukkaavista fraaseista.

Usein puhujalla saattaa olla agendalla vain yksi näkökulma, esimerkiksi vammaiset, ulkomaalaistaustaiset tai seksuaalivähemmistöt. Aiheen alustajana ja asiantuntijana toiminut Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä kannusti kuitenkin pohtimaan yhdenvertaisuutta laajemmasta näkökulmasta.

Yhdenvertaisuudesta puhuttaessa on syytä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä yhdenvertaisuudella tarkoittaa omassa viestinnässään. Ymmärtävätkö kuulijat ja lukijat samalla tavalla kenestä/keistä puhutaan tai mistä keskustellaan?

• Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta esimerkiksi alkuperästä, sukupuolesta, vakaumuksesta, mielipiteestä, iästä tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Liikunnassa tasa-arvo on ymmärretty jo laajasti ja keskusteluja käydään sukupuolten välisestä tasa-arvosta, syrjinnästä, rasismista ja seksuaalivähemmistöisä, sanoo Rönkkö.

Entä mitä on eriarvoisuus?

Rönkkö nosti esityksessään Therbornin (2014) määritelmän eriarvoisuudesta: Eriarvoisuudella tarkoitetaan yhteiskunnallista ja kulttuurista ilmiötä, jolla viitataan tasa-arvon puutteeseen ja joka rajoittaa ihmisenä toimimista.

Eriarvoisuutta voidaan ymmärtää kahdella eri tavalla: ilmentymänä (koettu) ja tilan tuottamisena (aiheutettu). Syntymekanismeja voidaan tarkastella puolestaan neljästä näkökulmasta: etäännyttäminen, ulossulkeminen, hierarkisointi ja riisto.

• Eriarvoisuus ei synny itsestään vaan joku saa sen aikaiseksi. Oli kyseessä sitten yksilö, ryhmä tai instituutio. Tämä voi näkyä esimerkiksi ylipainoisen ihmisen sulkemisella pois ryhmäliikuntaryhmästä muiden osallistujien toimesta tai etäännyttämällä iäkkäät ihmiset palveluiden läheisyydestä. Tutkimustrendit osoittavat alhaisempaa osallistumisastetta niille, jotka poikkeavat urheilukenttiä hallitsevan valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen ja fyysisesti terveen miehen normista, toteaa Rönkkö.

Mitä enemmän ihmisen kohdalla on heikentäviä asioita, sen heikompi mahdollisuus hänellä on päästä liikkumaan ja osallistumaan järjestettyihin liikuntatapahtumiin.

• Eriarvoisuutta voidaan ymmärtää kolmen kohdan kautta. Ensimmäisenä elämänehtojen (fyysinen kunto, asuminen, terveys), toiseksi sosiaalisen (syrjintä, hierarkiat, kunnioitus) ja kolmanneksi resurssien (raha, kielitaito, terveyslukutaito) eriarvoisuuden kautta, tiivistä Rönkkö.

Kuva 1. Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -kirjasta artikkeleissa kuvattujen tilanteiden pohjalta on rakennettu intersektionaalisuuskiekko, joka osoittaa, millaiset piirteet haastavat yksilön liikkumista (Kauravaara & Rönkkö 2020). Mitä useammalla ulottuvuudella yksilö sijoittuu ulkokehälle, sitä suurempi riski hänellä on kohdata eriarvoisuutta, syrjintää ja ulossulkemista liikunnassa.

Mitä voimme tehdä?

Miten seuroissa ja muissa yhdistyksissä voidaan viedä asioita eteenpäin? Onko yhdistyksessänne tehty yhdenvertaisuussuunnitelma? Keitä toiminnassanne ei vielä käy? Miten seurassa on tunnistettu mahdolliset ennakko-oletukset? Pienetkin asiat ovat askeleita kohti tasa-arvoisempaa toimintaa.

Rakenteellisilla muutoksilla voidaan taata, että heikompaan asemaan joutuneilla on mahdollisuus päästä liikunta- ja urheilupaikoille esimerkiksi pyörätuolilla. Unohdetaan ulossulkeminen ja avataan tietoisilla teoilla ovet kaikille myöntäen oikeuksia aiemmin ulkopuolelle jätetyille. Lisäksi voidaan lisätä toimijoiden tietoisuutta aiheesta kouluttamalla henkilöstöä.

• On hyvä muistaa, että ihmiset kuuluvat useaan eri ryhmään samanaikaisesti. Kaikki teot, joilla teemme toisistamme eroja muokkaavat toimintamme ehtoja ja vaikuttavat siihen, minkälaiseen asemaan henkilö asettuu liikuntakentällä, toteaa Rönkkö.

Lopuksi ryhmäkeskusteluissa todettiin, että verkostot ja koulutus on tärkeitä asioita, jotta asioita voi edistää. On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa valtasuhteita sekä tiedostaa ennakko-oletusten ja -käsitysten olemassaolo niin päättäjätahoissa kuin ruohonjuuritasolla työtä tekevien keskuudessa. Jos asioista ei keskustella yhdessä, ei voidaan myöskään oppia toisiltamme.

Eva Rönkön esitys pohjautui Jouko Kokkosen ja Kati Kauravaaran toimittamaan, Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa – artikkelikokoelmaan, jonka voi ladata Liikuntatieteellisen seuran sivuilta.

Verkostotilaisuudet lisäävät tietoisuutta ja tukevat verkostoitumismahdollisuuksia aiheen parissa työskenteleville

CONNEXT-hankkeen verkostotilaisuuksien kevään päivämäärät on julkaistu. Tulevat tapahtumamme ovat:

• Liikunnan ja kotoutumisen verkoston tapaaminen 16.2.2021 klo 9–11 (aiheena monikulttuurisuuteen liittyvä koulutus)
• Liikunnan ja kotoutumisen seminaari 13.4.2021 – varaa päivä kalenteriisi
• Liikunnan ja kotoutumisen verkoston tapaaminen 4.5.2021 klo 9–11 (aiheena liikunnan yhdenvertaisuus viranomaisten näkökulmasta ja yhdenvertaisuussuunnittelu liikunnassa)

Kuvat: Wokandapix/Pixabay + kuvakaappaus Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa -julkaisusta

Lähde: Karhuvaara, Kati & Rönkkö, Eva (2020) Näkymättömyys, marginalisaatio ja eronteot suomalaisessa liikuntakulttuurissa (s. 230-249). Teoksessa: Eriarvoisuuden kasvot liikunnassa, Jouko Kokkonen & Kati Karhuvaara (toim.), Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 175, 2020.