Moniaistillinen peli kohtaamisessa

Usein ajatellaan, että digitaalisuus ja tekniikka vievät ihmisiä kauemmas toisistaan. Mitä jos niitä voisi kuitenkin valjastaa kohtaamisen ja jakamisen välineiksi? CONNEXT-hankkeen yhteydessä toteutettu Metropolian sosionomi- ja Stadin ammatti- ja aikuisopiston VALMA-opiskelijoiden yhteinen peli on tästä onnistunut esimerkki.

 

Osana erästä opintojaksoa Metropolia kutsui Stadin VALMA-opiskelijat vierailulle ja pelaamaan uudelle Myllypuron kampukselle. CONNEXT-peliä pelattiin suomeksi sekä englanniksi 3-4 hengen ryhmissä, joissa molempien koulujen opiskelijat sekoittuivat moninaisine kielitaustoineen. Tietoa Metropolian opiskelumahdollisuuksista ja uudesta kampuksesta kerättiin suorittamalla toiminnallisia harjoitteita, joita pelin kysymykset ohjasivat. Pelatessaan ryhmät liikkuivat rakennuksen eri tiloissa.

Peli pedagogisena metodina on yhä käytetympi eri oppimisympäristöissä kuten esimerkiksi kieliopintojen yhteydessä. Sen konkreettisuus ja sosiaalisuus tuo ihmisiä yhteen ja tukee yhteistä sekä yksilöllistä oppimista, kuten Jouni Piekkari ja Juho Räsänen (2014) toteavat KAMU-hankkeessa kehitetyssä oppaassaan. Yhteinen moniaistillinen kokemus turvallisen luokan ulkopuolella voi tukea oppimista.

Vastauksia opiskelijat antoivat valokuvaamalla, haastattelemalla sattumanvaraisesti muita opiskelijoita, videokuvaamalla sekä kirjoittamalla. Multimediallisen pelin kysymykset ohjasivat opiskelijoita kirjastoon, ruokalaan ja ihmettelemään eri kerroksia. Pisteitä kerääntyi oikeiden vastausten perusteella.

 

Kohtauttamalla ja sujuttamalla kohti itseohjattua oppimista

Yksinkertaiset kysymykset saivat mukavia keskusteluja ja törmäämisiä Metropolian ja VALMA-opiskelijoiden kesken aikaan. ”Kohtauttaminen” kuvaa toimintaa, johon esimerkiksi maahanmuuttajat ja kantaväestö osallistuvat tutustuakseen ja yhdessä oppiakseen. Kohtauttaminen on toisin sanoen yhteisöllinen tapahtuma, joka tuottaa uusia kokemuksia ja uutta tietoa siihen osallistuville. (Piekkari 2017.)

Kysymykset ruokalistan sisällöistä ja kirjaston aukioloajoista johtivat henkilökohtaisimpiin keskusteluihin omista ruokatottumuksista, perheestä, tulevasta ammatista sekä suomen kielen opiskelusta. Yhteinen pelaaminen uudessa ympäristössä antoi VALMA-opiskelijoille tilaisuuden tutustua mahdolliseen tulevaan opiskelupaikkaan. Samalla käytettiin suomen kieltä luovasti aidoissa vuorovaikutustilanteissa.

Ryhmälähtöistä ohjaamistyyliä kutsutaan ”sujuttamiseksi”. Sana vastaa englanninkielistä fasilitoimista, ’to facilitate’. Tässä ohjaamistyylissä täysin valmiita oppimisen sisältöjä ei ole, vaan ryhmän jäsenet löytävät sisältöjä yhdessä toimimalla. (Piekkari & Räsänen 2014.) Näin ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen löytämisestä tulee osa yhteistä pelaamista, kuten Metropolian ja VALMA-opiskelijoiden yhteisessä pelissä. Tämä toimintatapa vaati aktiivisuutta ryhmän jäseniltä ja avoimuutta yhteistä oppimista kohtaan. Vastuu ryhmän tavoitteista on kaikilla.

Meidän ryhmässämme yksi osallistuja otti ohjaajan aseman ja ohjasi keskustelua ja vastausten kirjausta. Se tuki yhteisen toimintatavan löytämistä tehtävien ratkaisuun. Sujuttava ohjaaja tukee ryhmää sitä motivoimalla ja samalla toimintaan osallistumalla (Piekkari & Räsänen 2014). Ryhmäkokoonpano vaikutti myös yhteiseen pelituokioon. Ryhmän jäsenillä oli eri kokemuksia ja kielitaitoja: yhdessä löysimme yhteisymmärryksen kääntämällä, selittämällä ja näyttämällä toisillemme.

Yhteinen peli oli sopivan lyhyt ja vaihteleva tehtävien edetessä nopeasti. Paljon aikaa ei jäänyt mietiskelyyn, kun toisia opiskelijoita oli lähestyttävä haastattelun merkeissä. Pelissä oli yllätyksellisiä elementtejä, kun heti ensimmäinen ei suostunut haastateltavaksi. Vastaukset ladattiin tehtävän kohdalle ja jatkettiin uusiin tehtäviin.

Uuden rakennuksen moderni ilme ja valoisa olemus ihastutti tutustumaan tulleita VALMA-opiskelijoita. Myllypuron näkymiä isoista ikkunoista jäi moni ryhmistä ihailemaan ja vaihtamaan muutaman sanan pelin ohessa. VALMA-opiskelijoita kiinnostivat etenkin opiskelumahdollisuudet Metropoliassa ja mitä toimikuvia eri ammatit sisälsivät. VALMA-opiskelijat taas kertoivat omista taustoistaan ja opintopoluistaan.

 

Peli yhteisenä kokemuksena  

Moniaistilliset ja -medialliset harjoitteet olivat kokonaisvaltaisia ja jäivät hyvin mieleen pelin jälkeenkin. Osa tehtävistä vaati nopeaa toimintaa. Epämukavuus älypuhelimen kameran edessä unohtui nopeasti, kun tehtäviä oli suoritettava toisia ryhmiä nopeammin. Tiimihenki oli jo syntynyt, kun yhteiskuvaa otettiin viidennen kerroksen valoa tihkuvien ikkunoiden edessä.

Pelin avustuksella opiskelijat pääsivät heti keskustelemaan, kun aiheita tupsahteli vastaan pelin tehtävissä. Vastausmahdollisuuksien monimuotoisuus antoi kaikille mahdollisuuden osallistua tehtävien ratkaisuun. Interaktiivinen vastaaminen opiskelijoiden kesken loi lämminhenkisen tunnelman, jossa kaikki oppi yhdessä pelaten ja keskustellen.

 

Teksti: Sosiaalialan opiskelija Irene Dimitropoulos

Kuvat: Tuulia Simulainen ja pelaajien ottamat valokuvat

Lähteet: